Eilen oli sitten se toinen koettelemus, mitä varten on treenattu ahkerammin. Eli käytiin hylkääntymässä bh-kokeessa. Jännitystä lisäsi myös se, että Sinni aloitti edellisenä iltana ekan juoksunsa. Hajut ja varsinkin toiset koirat kiinnostaa nyt enemmän kuin aikaisemmin. Koe meni muuten ihan ok, mutta paikallaoloa olis tarvinu treenata vähän ahkerammin vielä... Sinni ei siis pysyny paikalla. Oli kuulemma alkana venytteleen ja noussu sitten. Minä huomasin, kun se oli jo liikkunut kaks omaa mittansa ja haisteli maata. Kun lähdin kävelemään Sinniä kohti, se painu heti takas maate. Eipä siinä sitten oikein enää mitään voinu, koe oli jo hylkääntynyt. Tosin sitä minä en siinä vaiheessa tienny. Tehtiin liikkeet paikallaolon jälkeen hyvin, jäävissä mulla oli ehkä vähän (siis toosi paljon)  vartalo-ohjausta, niistä mainittiin ja luoksetulossa Sinni tuli liian lujaa ja kaahas ohi ja kiersi suoraan sivulle. Seuraamisien arvostelut hyvä (tuomari lisäs, että ylähyvä ;)) ja erit.hyvä, istuminen puutteelliseks käsimerkin takia, maahanmeno ja luoksetulo hyvä, siinäkin vartalo-ohjausta, paikalla makuu puutteellinen. Ja valitettavsti hylätty. Höh! No, ehditään me vielä. Aletaan treenaamaan paikkamakuuta haisevissa paikoissa vesisateella :D Positiivista koko hommassa oli kuitenki se, että Sinni keskittyy. Mun mielestä kenttä oli aika haastavan rauhattomalla paikalla. Kentän ympäristön häiriöt eikä se, että yleisö on aika lähellä, haittaa Sinnin tekemistä yhtään. Aivan mahtava ominaisuus Vilivilperin touhotuksen jälkeen. Ai niin, harjoittelija tuomari sanoi Sinnin tottista robottimaiseksi... kait se oli kehu.