keskiviikko, 25. marraskuu 2009

Mitäs meille?

Eipä ihmeempää, kuin mulla on iskeny ihan kauhea agilityKISAkuume. Täytyy koittaa vielä malttaa, esteet alkaa olla Sinnillä hallussa keinua lukuunottamatta. Sinne en uskalla päästää ilman remmiä. Nykyään Sinni hakeutuu mielummin esteille kuin mun käsille. Kaveri nauroi viimeks mulle treeneissä, että muut yrittää saada koiriaan tulemaan lähelle ja "käteen kiinni" ja minä yritän pitää Sinnin irti käsistä ja minusta. Yrityksillä tuppaa olemaan ihan päinvastainen vaikutus

Jokatapauksessa parempaan päin ollaan menty lajissa. Käytiin agilityn möllikisoissa kokeilemassa taitoja. Menestystä ei tullut varsinaisella mölliradalla, mutta pikkujoulun kunniaksi järjestetyllä hupiradalla kyllä. Simppeli rata (kaks putkea ja kuus hyppyä ympyrässä. Ympyrä kierrettiin kolme kertaa) jossa virheestä lisättiin viis sekuntia ajan päälle. Useammasta rimasta huolimatta tällä kertaa vauhti ja epäpuhtaus voitti. Sinnin aika oli sen verran kova, että voitettiin maksien rata niistä rimoista huolimatta. Ainakin kolme tuli alas...  

Tähän loppuun yks kuva lokakuun alun leiriltä.

lauantai, 31. lokakuu 2009

Lokakuun lopun kuulumisia

Johan on menny aikaa viimesestä kirjotuksesta!

Mitäs me nyt sitte on touhuttu... Mainitsemisen arvoista on, että oltiin Sinnin kasvattajan järkkäämällä tottis- ja suojeluleirillä lokakuun alussa. Mulla on ollu suojelusta vähän sellanen olo, että ei ehkä oo mun juttu. Ihan siks, että siinähän tietenkin koiraa riekutetaan niin kovin, että sitä ei sitte saa enää rauhottumaan ja se raahataan kiljuen kentälle ja silmät palaen takas autoon treenin jälkeen. Vähän muuttui mun näkemys lajista. Meillä oli mukavat  maalimiehet, jotka osas tällasia ihan miltei lajista mitään tietämättömiä opastaa, kuinka toimia. Eikä Sinni alkanu kiljumaan eikä muutenkaan menny liian kierroksille. Ilmeisesti Silakka vaikutti hyvältä, eikä mitään ilmeisesti vaan se oli hyvä. Kuitenkaan en nyt ala lajia harrastamaan. Huom. nyt . Se on niin aikaa vaativa laji ja siihen täytyy sitoutua vähän eri meiningillä kuin miten oon sitoutunut vaikka meidän agiryhmään. Oikeesti jo hävettää, en oo käyny kertaakaan oman ryhmän treeneissä. No ekaks, aika on ihan huono! Perjantaina klo 17.30, ihan huono aika mulle, joka tässä vaiheessa makaa sohvalla ja nollaa päätänsä työviikon jälkeen... En kaipaa niskottelevaa ja leukoja naksuttelevaa Sinniä kyllä yhtään siinä vaiheessa. Sinnin kans agilityn treenaaminen ei ole mitenkään iloista puuhaa. On me jotain kuitenkin tehty lajin hyväks. Me on käyty maanantaisin Kannuksessa Dognes-hallilla omalla porukalla. Sinni kouhottaa ja tuntuu ettei se osaa muutakuin pujottelun.

Toinen joka ansaitsee maninnan tänne blogiin on Paon hakukurssi Kempeleessä viikko sitten. Kouluttajana oli William Halin, persoonallinen mies. Treenit oli loppujen lopuks tosi hyviä. Minä ainakin opin niistä. Koiralla oli jo paljon enemmän taitoja kuin mitä olin luullut.

Kaikille koirille oli valmiit maalimiehet. Näköapuja ei annettu. Ajatus oli, kun koira itse löytää mm, se oppii siitä paljon enmmän kuin haamuista tai paoista. Jos koira ei itse lähetyksestä irronnut ja lähteny ettimään maalimiestä sitä alettiin saatta alueelle, kunnes se sai hajun maalimiehestä. Mukana oli myös ihan pikkunen snautserin pentu. Sen kohdalla uteliaisuus veti meitsään ja voi sitä riemua, kun siellä oliki maalimummo eväitten kans.

Sinni ei mitään apuja tarvinu, ilmaisutkin oli ok. Irtos tosi hyvin metsään ja akat löyty. Sunnuntaina Sinni tukki ittensä maalimiehen vierelle "piilolle". Oli ilmeisesti vähän ahdistavaa, kun äänensävy oli hiukan kiukkuisen puoleinen. Mm oli laavussa ja Sinni haukku mm korvaan aivan liian lähellä, kauemmaksi se ei päässy. Tai jos olis käsittäny jäädä laavun ulkopuolelle. Tässä siis yksi erittäin vakava harjoituksen paikka. En millään haluais, että Miikku joutuis alkaa hattuansa popsimaan. Tai hitto, se syö kuitenkin mun hatun! Ilmaisutreeniä siis tarvitaan paaaljon. Ville-koutsi tuumas viimesen treenin päätteeks, että ens kesänä me sitte kisataan. Pakkohan sitä on tuollasta miestä sitten uskoa ja totella .

Kuvia ekaks mainutusta tapahtumasta olis, jos vain sais tänne laitettua muutaman joskus...

keskiviikko, 23. syyskuu 2009

Bh hyl

Eilen oli sitten se toinen koettelemus, mitä varten on treenattu ahkerammin. Eli käytiin hylkääntymässä bh-kokeessa. Jännitystä lisäsi myös se, että Sinni aloitti edellisenä iltana ekan juoksunsa. Hajut ja varsinkin toiset koirat kiinnostaa nyt enemmän kuin aikaisemmin. Koe meni muuten ihan ok, mutta paikallaoloa olis tarvinu treenata vähän ahkerammin vielä... Sinni ei siis pysyny paikalla. Oli kuulemma alkana venytteleen ja noussu sitten. Minä huomasin, kun se oli jo liikkunut kaks omaa mittansa ja haisteli maata. Kun lähdin kävelemään Sinniä kohti, se painu heti takas maate. Eipä siinä sitten oikein enää mitään voinu, koe oli jo hylkääntynyt. Tosin sitä minä en siinä vaiheessa tienny. Tehtiin liikkeet paikallaolon jälkeen hyvin, jäävissä mulla oli ehkä vähän (siis toosi paljon)  vartalo-ohjausta, niistä mainittiin ja luoksetulossa Sinni tuli liian lujaa ja kaahas ohi ja kiersi suoraan sivulle. Seuraamisien arvostelut hyvä (tuomari lisäs, että ylähyvä ;)) ja erit.hyvä, istuminen puutteelliseks käsimerkin takia, maahanmeno ja luoksetulo hyvä, siinäkin vartalo-ohjausta, paikalla makuu puutteellinen. Ja valitettavsti hylätty. Höh! No, ehditään me vielä. Aletaan treenaamaan paikkamakuuta haisevissa paikoissa vesisateella :D Positiivista koko hommassa oli kuitenki se, että Sinni keskittyy. Mun mielestä kenttä oli aika haastavan rauhattomalla paikalla. Kentän ympäristön häiriöt eikä se, että yleisö on aika lähellä, haittaa Sinnin tekemistä yhtään. Aivan mahtava ominaisuus Vilivilperin touhotuksen jälkeen. Ai niin, harjoittelija tuomari sanoi Sinnin tottista robottimaiseksi... kait se oli kehu.

 

sunnuntai, 6. syyskuu 2009

Tottelevainen Silakka

Treenit on tuottanut tulosta. Ilmoitin Sinnin tokokokeeseen ja siitä eteenpäin treenattiin sitten vähän koemaisemmin ja liiteltiin palasia yhteen. Ja eilen oli tuo meidän eka koitos. Kyllä mua jännitti. Eteenkin paikkamakuu, Sinni kun tykkää sinkoilla liikkuvien juttujen perään, mielessä näin, kuinka vieruskaveri lähtee kirmaamaan ohjaajan luo ja Sinni lähtee kaverin perään. Huuuh, alo-luokan paikallaolo on liike, jossa melkein aina sattuu ja tapahtuu. Niin kävi eilenkin. Jo luoksepäästävyydessä oli hässäkkää, joku koirista haukku ja muutama ei malttanu pysyä ohjaajan vierellä. Ja kun koirat kästkettiin maahan, lähti yks samantein vieruskaveria moikkaamaan, ihan hyvissä aikeissa onneks. Ekaks lähteny koira poistettiin kehästä ja se toinen raukka säikähti niin, ettei ohjaaja saanut sitä enää maahan. Ja Silakka makaa ahdistuneen näköisenä, kauhee härdelli. Tai ainkin minusta tuntu siltä. Loppujen lopuks kuudesta koirasta ne neljä pysyi hienosti paikalla, Sinni mukaan lukien.

Tuosta kun selvittiin, mulla oli jo ihan voittajaolo  Jännitti edelleen, mutta tiesin, ettei Sinni kehästä lähde minnekkään, jos sattuis sellanen ihme, ettei sitä huvittais tehdä niitä juttuja mun kans. Mutta huvittahan sitä, oikein hienosti tottelikin. Laitan tähän meidän pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9,5 (vähän liian lähellä, painoi mun jalkaan)

Seuraaminen taluttimetta 9 ( painoi paikoin enemmän ja viimenen  perusasento oli hidas)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5

Luoksetulo 7 (törmäs, niin että horjahdin. Perusasennossa oli niin tohkeissaan, että painui maate ja sitte ehti nousta vielä ylös, ennenkuin liikkuri päätti liikkeen)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 10

Kokoinaisvaikutus 10

Yht 183p.  1.sija KP

Tuomari tykkäs, että oli oikein tarmokasta tekemistä. Enää ei tarvi tuomarin mielestä yhtään nostaa. Sinni oli lopussa jo aika kiihkeä. Tuomari mainitsi leukojen napsumisestakin, joka alkoi ennen luoksetuloa. Se näyttää ja kuulostaa varmaan aika hurjalta...

Mutta mutta, noista kierroksista huolimatta, Sinni on kuitenkin sata kertaa kuuluaisempi kuin Vili oli ikinä. Siinäkin on sitte se varjopuoli, mites se sitten raegoi siihen, kun kierrokset menee yli. Se voi olla, ettei saa tehtyä sellasessa paineessa mitään. Vili taas kyllä teki, kaikkea ylimääräistä.

Seuraavaa ohjaajanpiinaamiskoetta odotellessa  jatkamme harjoituksia.  Kuvia liitän tähän myöhemmin, ehkä.

Ja kuvia olis tässä.

Ennen paikkamakuuta

Pientä levottomuutta

Meidän osalta makuu meni hyvin. 

 

torstai, 3. syyskuu 2009

Treeniä edelleen

Venetsialaisia vietettiin täällä meilläpäin viime viikonloppuna. Siihen kuuluu olennaisesti ilotulitteet. Sinniä ei pommittelut vaivannut.

Edelleen on treenailtu tottista ahkeraan. Luoksetulossa on pieni vauhtiongelma. Jos Sinni tulee liian lujaa se juoksee ohi, ilmeisesti silä ei ole pokkaa törmätä. Vilihän törmäs muutaman kerran niin komeasti, että mulla meni ilmat pihalle... Mutta eiköhän me tuosta Sinnin ongelmasta selvitä. Tokohyppy nostattaa kierroksia ja siinä mun pitää olla tarkkana käskytyksen kans, ettei se kerkeä tulla takas yli tai sivusta. Paikalla se on treeneissä pysyny, mutta jotenkin on sellainen epävarmaolo kuitenkin. Taas kerran Vilin tempaukset kummittelee mielessä. Muutoin Silakka tottelee siivosti, ilman ääntelyjä ja ylimääräsiä kujeiluja. No, jos leukojen napsumista ei lasketa.

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Vilin ja Sinnin kuulumisia

  • Tagipilvi