Eipä ihmeempää, kuin mulla on iskeny ihan kauhea agilityKISAkuume. Täytyy koittaa vielä malttaa, esteet alkaa olla Sinnillä hallussa keinua lukuunottamatta. Sinne en uskalla päästää ilman remmiä. Nykyään Sinni hakeutuu mielummin esteille kuin mun käsille. Kaveri nauroi viimeks mulle treeneissä, että muut yrittää saada koiriaan tulemaan lähelle ja "käteen kiinni" ja minä yritän pitää Sinnin irti käsistä ja minusta. Yrityksillä tuppaa olemaan ihan päinvastainen vaikutus

Jokatapauksessa parempaan päin ollaan menty lajissa. Käytiin agilityn möllikisoissa kokeilemassa taitoja. Menestystä ei tullut varsinaisella mölliradalla, mutta pikkujoulun kunniaksi järjestetyllä hupiradalla kyllä. Simppeli rata (kaks putkea ja kuus hyppyä ympyrässä. Ympyrä kierrettiin kolme kertaa) jossa virheestä lisättiin viis sekuntia ajan päälle. Useammasta rimasta huolimatta tällä kertaa vauhti ja epäpuhtaus voitti. Sinnin aika oli sen verran kova, että voitettiin maksien rata niistä rimoista huolimatta. Ainakin kolme tuli alas...  

Tähän loppuun yks kuva lokakuun alun leiriltä.

Johan on menny aikaa viimesestä kirjotuksesta!

Mitäs me nyt sitte on touhuttu... Mainitsemisen arvoista on, että oltiin Sinnin kasvattajan järkkäämällä tottis- ja suojeluleirillä lokakuun alussa. Mulla on ollu suojelusta vähän sellanen olo, että ei ehkä oo mun juttu. Ihan siks, että siinähän tietenkin koiraa riekutetaan niin kovin, että sitä ei sitte saa enää rauhottumaan ja se raahataan kiljuen kentälle ja silmät palaen takas autoon treenin jälkeen. Vähän muuttui mun näkemys lajista. Meillä oli mukavat  maalimiehet, jotka osas tällasia ihan miltei lajista mitään tietämättömiä opastaa, kuinka toimia. Eikä Sinni alkanu kiljumaan eikä muutenkaan menny liian kierroksille. Ilmeisesti Silakka vaikutti hyvältä, eikä mitään ilmeisesti vaan se oli hyvä. Kuitenkaan en nyt ala lajia harrastamaan. Huom. nyt . Se on niin aikaa vaativa laji ja siihen täytyy sitoutua vähän eri meiningillä kuin miten oon sitoutunut vaikka meidän agiryhmään. Oikeesti jo hävettää, en oo käyny kertaakaan oman ryhmän treeneissä. No ekaks, aika on ihan huono! Perjantaina klo 17.30, ihan huono aika mulle, joka tässä vaiheessa makaa sohvalla ja nollaa päätänsä työviikon jälkeen... En kaipaa niskottelevaa ja leukoja naksuttelevaa Sinniä kyllä yhtään siinä vaiheessa. Sinnin kans agilityn treenaaminen ei ole mitenkään iloista puuhaa. On me jotain kuitenkin tehty lajin hyväks. Me on käyty maanantaisin Kannuksessa Dognes-hallilla omalla porukalla. Sinni kouhottaa ja tuntuu ettei se osaa muutakuin pujottelun.

Toinen joka ansaitsee maninnan tänne blogiin on Paon hakukurssi Kempeleessä viikko sitten. Kouluttajana oli William Halin, persoonallinen mies. Treenit oli loppujen lopuks tosi hyviä. Minä ainakin opin niistä. Koiralla oli jo paljon enemmän taitoja kuin mitä olin luullut.

Kaikille koirille oli valmiit maalimiehet. Näköapuja ei annettu. Ajatus oli, kun koira itse löytää mm, se oppii siitä paljon enmmän kuin haamuista tai paoista. Jos koira ei itse lähetyksestä irronnut ja lähteny ettimään maalimiestä sitä alettiin saatta alueelle, kunnes se sai hajun maalimiehestä. Mukana oli myös ihan pikkunen snautserin pentu. Sen kohdalla uteliaisuus veti meitsään ja voi sitä riemua, kun siellä oliki maalimummo eväitten kans.

Sinni ei mitään apuja tarvinu, ilmaisutkin oli ok. Irtos tosi hyvin metsään ja akat löyty. Sunnuntaina Sinni tukki ittensä maalimiehen vierelle "piilolle". Oli ilmeisesti vähän ahdistavaa, kun äänensävy oli hiukan kiukkuisen puoleinen. Mm oli laavussa ja Sinni haukku mm korvaan aivan liian lähellä, kauemmaksi se ei päässy. Tai jos olis käsittäny jäädä laavun ulkopuolelle. Tässä siis yksi erittäin vakava harjoituksen paikka. En millään haluais, että Miikku joutuis alkaa hattuansa popsimaan. Tai hitto, se syö kuitenkin mun hatun! Ilmaisutreeniä siis tarvitaan paaaljon. Ville-koutsi tuumas viimesen treenin päätteeks, että ens kesänä me sitte kisataan. Pakkohan sitä on tuollasta miestä sitten uskoa ja totella .

Kuvia ekaks mainutusta tapahtumasta olis, jos vain sais tänne laitettua muutaman joskus...

Eilen oli sitten se toinen koettelemus, mitä varten on treenattu ahkerammin. Eli käytiin hylkääntymässä bh-kokeessa. Jännitystä lisäsi myös se, että Sinni aloitti edellisenä iltana ekan juoksunsa. Hajut ja varsinkin toiset koirat kiinnostaa nyt enemmän kuin aikaisemmin. Koe meni muuten ihan ok, mutta paikallaoloa olis tarvinu treenata vähän ahkerammin vielä... Sinni ei siis pysyny paikalla. Oli kuulemma alkana venytteleen ja noussu sitten. Minä huomasin, kun se oli jo liikkunut kaks omaa mittansa ja haisteli maata. Kun lähdin kävelemään Sinniä kohti, se painu heti takas maate. Eipä siinä sitten oikein enää mitään voinu, koe oli jo hylkääntynyt. Tosin sitä minä en siinä vaiheessa tienny. Tehtiin liikkeet paikallaolon jälkeen hyvin, jäävissä mulla oli ehkä vähän (siis toosi paljon)  vartalo-ohjausta, niistä mainittiin ja luoksetulossa Sinni tuli liian lujaa ja kaahas ohi ja kiersi suoraan sivulle. Seuraamisien arvostelut hyvä (tuomari lisäs, että ylähyvä ;)) ja erit.hyvä, istuminen puutteelliseks käsimerkin takia, maahanmeno ja luoksetulo hyvä, siinäkin vartalo-ohjausta, paikalla makuu puutteellinen. Ja valitettavsti hylätty. Höh! No, ehditään me vielä. Aletaan treenaamaan paikkamakuuta haisevissa paikoissa vesisateella :D Positiivista koko hommassa oli kuitenki se, että Sinni keskittyy. Mun mielestä kenttä oli aika haastavan rauhattomalla paikalla. Kentän ympäristön häiriöt eikä se, että yleisö on aika lähellä, haittaa Sinnin tekemistä yhtään. Aivan mahtava ominaisuus Vilivilperin touhotuksen jälkeen. Ai niin, harjoittelija tuomari sanoi Sinnin tottista robottimaiseksi... kait se oli kehu.

Treenit on tuottanut tulosta. Ilmoitin Sinnin tokokokeeseen ja siitä eteenpäin treenattiin sitten vähän koemaisemmin ja liiteltiin palasia yhteen. Ja eilen oli tuo meidän eka koitos. Kyllä mua jännitti. Eteenkin paikkamakuu, Sinni kun tykkää sinkoilla liikkuvien juttujen perään, mielessä näin, kuinka vieruskaveri lähtee kirmaamaan ohjaajan luo ja Sinni lähtee kaverin perään. Huuuh, alo-luokan paikallaolo on liike, jossa melkein aina sattuu ja tapahtuu. Niin kävi eilenkin. Jo luoksepäästävyydessä oli hässäkkää, joku koirista haukku ja muutama ei malttanu pysyä ohjaajan vierellä. Ja kun koirat kästkettiin maahan, lähti yks samantein vieruskaveria moikkaamaan, ihan hyvissä aikeissa onneks. Ekaks lähteny koira poistettiin kehästä ja se toinen raukka säikähti niin, ettei ohjaaja saanut sitä enää maahan. Ja Silakka makaa ahdistuneen näköisenä, kauhee härdelli. Tai ainkin minusta tuntu siltä. Loppujen lopuks kuudesta koirasta ne neljä pysyi hienosti paikalla, Sinni mukaan lukien.

Tuosta kun selvittiin, mulla oli jo ihan voittajaolo  Jännitti edelleen, mutta tiesin, ettei Sinni kehästä lähde minnekkään, jos sattuis sellanen ihme, ettei sitä huvittais tehdä niitä juttuja mun kans. Mutta huvittahan sitä, oikein hienosti tottelikin. Laitan tähän meidän pisteet:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9,5 (vähän liian lähellä, painoi mun jalkaan)

Seuraaminen taluttimetta 9 ( painoi paikoin enemmän ja viimenen  perusasento oli hidas)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5

Luoksetulo 7 (törmäs, niin että horjahdin. Perusasennossa oli niin tohkeissaan, että painui maate ja sitte ehti nousta vielä ylös, ennenkuin liikkuri päätti liikkeen)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Estehyppy 10

Kokoinaisvaikutus 10

Yht 183p.  1.sija KP

Tuomari tykkäs, että oli oikein tarmokasta tekemistä. Enää ei tarvi tuomarin mielestä yhtään nostaa. Sinni oli lopussa jo aika kiihkeä. Tuomari mainitsi leukojen napsumisestakin, joka alkoi ennen luoksetuloa. Se näyttää ja kuulostaa varmaan aika hurjalta...

Mutta mutta, noista kierroksista huolimatta, Sinni on kuitenkin sata kertaa kuuluaisempi kuin Vili oli ikinä. Siinäkin on sitte se varjopuoli, mites se sitten raegoi siihen, kun kierrokset menee yli. Se voi olla, ettei saa tehtyä sellasessa paineessa mitään. Vili taas kyllä teki, kaikkea ylimääräistä.

Seuraavaa ohjaajanpiinaamiskoetta odotellessa  jatkamme harjoituksia.  Kuvia liitän tähän myöhemmin, ehkä.

Ja kuvia olis tässä.

Ennen paikkamakuuta

Pientä levottomuutta

Meidän osalta makuu meni hyvin. 

Venetsialaisia vietettiin täällä meilläpäin viime viikonloppuna. Siihen kuuluu olennaisesti ilotulitteet. Sinniä ei pommittelut vaivannut.

Edelleen on treenailtu tottista ahkeraan. Luoksetulossa on pieni vauhtiongelma. Jos Sinni tulee liian lujaa se juoksee ohi, ilmeisesti silä ei ole pokkaa törmätä. Vilihän törmäs muutaman kerran niin komeasti, että mulla meni ilmat pihalle... Mutta eiköhän me tuosta Sinnin ongelmasta selvitä. Tokohyppy nostattaa kierroksia ja siinä mun pitää olla tarkkana käskytyksen kans, ettei se kerkeä tulla takas yli tai sivusta. Paikalla se on treeneissä pysyny, mutta jotenkin on sellainen epävarmaolo kuitenkin. Taas kerran Vilin tempaukset kummittelee mielessä. Muutoin Silakka tottelee siivosti, ilman ääntelyjä ja ylimääräsiä kujeiluja. No, jos leukojen napsumista ei lasketa.

Ollaan käyty normaalia ahkerammin treeneissä, hakutreeneissä, agilityssä ja jopa muiden kans tokoilemassa. Nuo ryhmätreenit sujuu hyvin, Sinni ei piittaa muista koirista eikä kyllä ihmisistäkään. Mukavahan tuollaisen kans touhuta, kun voi keskittyä pelkästään tekemiseen.

Agilityssä viime kerralla Sinnillä pitkästä aikaa meni vähän överiksi. Leuat napsahteli ja tais käydä vähän mun hihassakin. Äh, otti niin päähän, että raahasin koiran autoon jäähylle ja minä jäähyttelin nojailemalla auton kylkeen hetken aikaa. Mulla oli pieni testi sinä päivänä. Sinni on pitäny leukansa niin hienosti kurissa niin aattelin jättää patukkapalkkausta vähemmälle. Ei hyvä idea, Sinnin leuat tarvii luvallista puremista

Tokoilut sujuu yllättävän hyvin. Paikkamakuuta on tehty ihan kahden minuutin mittaisina ja ryhmässä ja minä olen ollut ihan koesääntöjen mukaisessa etäisyydessä. Edelleen on pieni pelko takaraivossa, että jos joku ampaisee vauhdilla rivistä, Sinni voi kirmata perään. Onneks Sinni ei ole paha koira, tuskin se tappelemaan alkaa. Jäävät liikkeet sekottuu enää tooosi harvoin. Seuraaminen on ihan jees, mutta tahtosin sen silti vähän täpäkämmäksi. Täytyy mietiskellä, miten sitä treenais, ettei mee sitten liiankin täpäkäksi (muistelee Vilin vouhotusta).

Hakutreeneissä Sinnille on nyt näytetty kaks haamua, kummankin puolen keskilinjaa. Hyvin on ukoille irronnut. Kokonaan peitetty maalimies on vähän liian jännää vielä. Palkkana on ollu patukka ja maalimies on leikittäny. Eilen oltiin vaihteeksi raunioilla. Edellisellä kerralla Sinni kaasutteli ympäri raunioita ilman mitään tajua, että ukkoja pitäis etsiä, vaikka se näki, kun mm lähti piiloon. Nyt ajattelimme olla viisaampia ja Sinnin piti nähdä kunnolla, kun mm lähtee. Nooh, kun piilopaikat oli sovittu ja lähdin hakemaan koiraa maalimiehet oli piiloutunu valmiiks. Siinä vähän aikaa kaverin kans tuumattiin ja päätettiin tosi järkevinä kokeilla. Taitava Silakka etsi ja löysi ukot ilman apuja! Viimene oli vähän hankala, kun mm oli melkeimpä kokonaan piilossa, Sinni ei nähnyt sitä, mutta haukkui lopulta kuitenkin. Niin, eikä se juuri ylimääräisiä juoksennellut. Seuraavan kerran otetaan kyllä vähän haamuilevat maalimiehet.

Vili nukutettiin torstaina. Tällaisena minä sen muistan.

Agilityn alkeiskurssi päättyi todella tiukkaan kurssilaisten möllikisaan. Sinni suoritti kahdeksan esteen kimurantin radan kahdella esteen ohituksella sekä teki kaksi ylimääräistä estettä, mutta oli nopein ja voitti. Siis muutkin teki ainakin samanverran virheitä.  Palkinnoksi Sinni sai noin päänsä kokoisen ruusukkeen ja puruluun.

Jeps, parin viikon tauon jälkeen jatketaan samalla porukalla jatkoryhmä nimellä ja aloitetaan kunnon ohjaustreenit.

Tottistelemassa käytiin oikein porukalla. Sinni keskittyi hyvin vaikka kentällä häselsi yhtäaikaa kolme muutakin koirakkoa. Jäävät liikkeet sekottuu edelleen. Seuraamiset pidettiin lyhyinä tälläkertaa. Paikalla pysyi myös hienosti.

Vili on tosi huonona  Taitaa sitä jokin muukin vaivata kuin varpaat ja selkä...

Eilen oltiin pitkästä aikaa agilitytreeneissä Sinnin kans. Viimekerralla oli mitta täynnä agilityä kolmipäiväisen Klag tapahtuman takia. Eiliset treenit meni ihan kivasti. Kontakteja harjoiteltiin edelleen yksittäisinä remmissä. A menee jo ihan hieneosti, Sinni pysähtyy käskystä alakontaktille, remmi ei kiristyny ollenkaan. Mun täytyy vaan olla tarkkana vielä käskytyksen kans. Suoritusnopeus on jo ihan kohdallaan

Keinu on vielä epävarma, tassut ei tahdo pysyä kyydillä, kun keinu keikkaa. Siinä Sinnin pitäis muistaa pysähtyä myös ylösmenolle ja jatkaa maltillisesti alas. Tämä vaatii vielä harjoitusta.

Jälleen oli  myös neljän esteen radanpätkä. Tarkoitus oli harjoitella valssaamista. Sinni pysyi lähdössä hyvin verrattuna aikasempiin kertoihin, milloin se on yrittäny hipsiä perään kokoajan. Valssikin sujui ja lopulta myös putken jälkeinen rimakin pysyi ylhäällä. Laitettiin tuplarimat, koska viimeks Sinni tuli välillä rimojen alta. Kierroksetkaan ei noussu hallitsemattomiks. Ihan kelpo agikoira siitä vielä tulee ehkä.

Pujottelu alkaa olla kans ihan mallillaan, vielä alussa ja lopussa pidin verkot. Jaa, taisinpa ottaa toisiks vimosen pois, mutta Silakka pujotteli hienosti.

Sinnille on nyt vaan tullu se ärsyttävä tapa, mikä on Vililläkin ja monilla muillakin, se haukkuu kentän reunalla, kun se on yksin. Vili haukku ja meuhkas vaikka se seisoskeli mun kans. Sinniä pidän tarkoituksella sillon perusasennossa ja tai makuutan. Sillon se ainakin vielä, hillitsee itsensä.

Vili on höpsähtäny. Se on alkanu ihan toissaan ahnehtia ruokaa ja oli tässä yks päivä yksin jäätyään repiny keittiön roskiksen... On se muutenkin kokoajan sellanen höpsön oloinen, ei se enää oo oma itsensä.

Mulla olis ihan järjetön tottistelu- ja kisainspis, mutta jotenkin ei aikaa vaan tahdo järjestyä. Viikonlopun tottistelusuunnitelmat meni sitte mökkelyksi. Sinni uiskenteli taas mielenköyhänä. Ei sille tarvi mitään keppiä edes heitellä, se käy välillä heittämässä pienen uintiringin. Kotipihalla sunnuntai-iltasella itikoitten syöttinä otettiin vähän jääviä liikkeitä. Ihan ok, seuraamista tahtoisin vähän parannella. Täytyy alkaa paneutua siihen enemmän. Seuraaminen on tullu jotenkin kivuttomasti ja nyt oon alkanu ilmeisesti tekemään vähän turhan pitkiä pätkiä. Sinni sais olla ehkä hitusen täpäkämpi.

Kisainspikseen oon saanu onneks Klagissa vähän "hoitoa", kun juoksentelin taas kaverin borderterrierin kans kolme rataa. Tuloksina mun sössimä 5 kepeiltä ja kaks 0! Vähänkös Riesulikoira on kiva vietävä

Sinni täytti eilen vuoden, eli Sinnin toko ja ja nyt pk-kisaikäkin olis täynnä, muttei meidän taidot taida ihan vielä riittää  

Sinni kävi kauneuskilpailuissa. Kaks lyhytkarvaista oli ilmotettu, toinen ei sitte tullu paikalle.

Käyttäytyi hyvin kehässä, ulkopuolella ei (se ei osaa kävellä remmissä!)

Arvostelu suoraan paperista kopsattuna:

Medelstor, medelkraftik, av utm. typ. Ett veckert feminint huvud. Mörka ögon. Högt ansätta öron. Bra skall o. nosparti. Bra hals o. rygglinje. Ngt våget hårlag över korset. Bra vinklar fram o. bak. Korrekt i fronten. Rör sig bra från sidan.

JUN EH1 Tuomarina oli Roland Fors Ruotsista.

Tuomari tuli vielä lopuksi sanomaan, että kaunis koira ja iän myötä vahvistuu jne. Ja jotain se puhu hyppimisestä. Joko se käski viedä koira hyppimään, että vahvistuu tai sitten se tarkotti, että rinta tai etuliikkeet on hassut kun se hyppii. Sinni piti kontaktia liikkeessä ja etujalat todennäkösesti hyppii. En sitte oikein ymmärtäny, kun se puhu niin ruotsin ruotsia. Vahvuutta kaipas kuitenki lisää.

Kuvia tulee myöhemmin, ehkä

Kuvat näyttelystä ja...

...lapsenvahtikoira.